Lowland Arabian Cup 12.-13.06.2010

Hollannin Exloossa järjestetään vuosittain kansainvälinen B-näyttely, Lowland Arabian Cup. Tänä vuonna olin ilmoittanut mukaan myös Pellin, niille jotka eivät häntä vielä tällä nimellä tunne, kerrottakoon, että kyseessä on vuonna 2004 syntynyt ori Pelennor (Monograf – Penelope – Pomar), kasvattaja ja omistaja Tuija Sipilä. Olen leasannut Pellin itselleni jo pari vuotta sitten, mutta tähän näyttelyyn ilmoitimme Pellin kuitenkin sekä Tuijan, että minun nimissäni.

Aloitin Pellin näyttelyvalmennuksen noin kaksi kuukautta ennen näyttelyä. Ohjelmaan sisältyi liikutus kuutena päivänä viikossa, vaihdellen rankasta lihastreenistä kevyempiin palautusharjoituksiin. Yleensä liikutin hevosta ratsain, tai juoksuttaen. Joskus taas kävimme vain pitkillä kävelyillä.

Näyttelykoulutuksen Pelli on saanut jo pienenä, joten sitä en enää sen kanssa jankannut kuin kerran, pari ennen näyttelyä, etten tappaisi sen kiinnostusta.

Pelli oli myös ankaralla dieetillä, mutta pari viikkoa ennen näyttelyä aloin nostaa ruokaa ja viikkoa ennen näyttelyä liikutus vaihtui vain kevyisiin talutuslenkkeihin. Tällä pyritään puhdin keräämiseen. Pellin ulkoiluaika myös pieneni näyttelyn lähestyessä.

Koska Pelli asuu minun luonani Tanskassa, meillä ei ollut liian pitkä matka Exloohon. Saatoimme siis lähteä vasta perjantaiaamuna, ja olimme silti perillä noin kolmen aikoihin iltapäivällä. Pelli matkusti yhdessä Husted Arabiansin kuuden muun hevosen kanssa. Nämä olivat oriit Espinho, Walu ja Wan Marky, sekä tammat Just Me, KA Borsalina ja UL Espinha. Itse taitoin matkan yhdessä Lone Hustedin kanssa. Seisoimme Saksan puolella hetkisen verran ruuhkassa ja loppumatkasta navigaattori löysi meille mitä ihmeellisimpiä reittejä, mutta saavuimme pientä peltotietä pitkin köröttäen silti perille Hippisch Centrumiin ennen hevosiamme. Ennätimme purkaa tavarat autosta ja laittaa vedet ja ruoat valmiiksi karsinoihin sekä hieman koristella tallikäytäväämme, jotta kaikki olisi valmiina.

Hevoset saapuivatkin kello neljän paikkeilla, mutta emme saaneet niitä ulos autosta miltei tuntiin. Syynä oli nimittäin lastausrampin palanut sulake, jolloin ramppi ei suostunut tottelemaan kaukosäädintä, ja manuaalisesti ramppia ei voinut avata. Pääsimme kuitenkin juottamaan hevosia rekan sivuluukuista ja katsomaan, että kaikki oli hyvin. Ennätin jopa räyhätä äidilleni puhelimessa että tuo pattereita, aluksi kun luulimme että kaukosäätimen paristot olisivat tyhjät. Äiti ja miehensä Topi kun olivat keskeyttäneet Pariisin-lomansa, ja ajaneet Hollantiin Pellin näyttelyä katsomaan, ja olivat tämän episodin tapahtuessa noin viidentoista kilometrin päässä Exloosta.
Lopulta joku keksi vaihtaa sulakkeen ja saimmekin hevoset ulos autosta. Tuija ja Topi saapuivat paikalle juuri sopivasti auttamaan purkamisessa.

Äiti oli mielissään nähdessään taas Pellinsä, ja ori saikin paljon enemmän pusuja ja haleja kuin tytär. Liekö sitten syynä että Pelli oli suihkunraikas ja sheetiin sekä sleazyyn paketoitu, kun taas itse olin viettänyt hikisen iltapäivän ensin autobahnilla ruuhkassa seisoen ja lopulta Exloossa tavaroita kantaen. Oli kuinka tahansa, vaihdoimme kuulumiset ja kiertelimme paikkaa ympäriinsä. Show-areena, tallit sekä verryttelykehä ovat Exloossa kaikki saman katon alla, joten paikka on etenkin groomien suosiossa lyhyiden etäisyyksiensä takia. Lisäksi tallialue on tilava, karsinat ovat vankat ja turvalliset, sekä tallista löytyy myös pesubokseja ja autot saa lähelle purkamista varten.
Verryttelykehäkin on tilava, mutta miinuksia annan areenan sisäänkäynnille, joka on sekä ahdas, että pohjaltaan liukas. Lisäksi alueella pyöri turhan paljon tyhjäntoimittajia, jotka olivat vaarassa jäädä kehään entraavien hevosten jalkoihin tai tulla hätistelijöiden pussiraipoilla pieksämiksi.

Perjantai-illan päätteeksi juotimme ja ruokimme hevosemme ja katsoimme että kaikki rauhoittuvat yöpuulle. Sidoin joka karsinanoven vielä narulla, sillä lukot näyttivät siltä, että kerkeväturpaisimmat hevoset saattaisivat saada räplättyä ne auki.

Lopulta ajoimme hotellillemme Erpeniin, joka ei varaajan, eli Lonen aviomies Nielsin mukaan sijainnut kuin 2,6 kilometrin päässä. Tosiasiassa Erpen olikin 12,6 kilometrin päässä Exloosta, ja tätä Lone jaksoikin moneen otteeseen sadatella. Niels saisi kyllä kuulla kunniansa, kunhan pääsisimme kotiin. Lonen ärtymys vain nousi nousemistaan, kun huomasimme, että tasan meidän huoneemme alapuolella jytyytti läpi yön kovaääninen disko. Itsehän en möykästä välittänyt vaan nukuin kuin tukki aamuun asti.

Aloitimme lauantaipäivän seitsemän maissa. Lauantain näyttelyohjelmassa oli ainoastaan nuoret oriit, sekä niiden championkisa, joten meillä olisi helppo päivä. Ainoastaan Wan Marky esiintyisi vuotiaissa oreissa ja Walu kolmivuotiaissa.
Näyttely lähti käyntiin vuotiaiden voimalla ja meidän suuria odotuksia täyttämään lähtenyt, kotipihan show-tykki Marky sipsutti kehään häntä koipien välissä, yleisöstä ja älämölöstä täysin hämmentyneenä.
Marky sijoittui luokassaan viimeiseksi pistein 252, voittajan, Aragon OS:n saadessa 20 pistettä enemmän.

Kaksivuotiaita meillä ei ollut, joten näitä en nähnyt siksikään, että valmistelin parhaillaan Walua kehään. VIP-pöydässä istuvalta, valkoviiniä siemailevalta ja tyytyväisyyttään kehräävältä Tuijalta kuitenkin kuulin että luokan voitti BB Escondhio. Topihan oli akreditoitunut kehävalokuvaajaksi, joten VIP-pöytä kuului näihin etuihin. Itsekin sain rannekkeen, tosin en ennättänyt alueella juuri muuta tehdä, kuin käydä sunnuntain (minun makuuni jokseenkin epäilyttävistä ruoista kootulla) lounaalla.

Walu entrasi kehään kohtalaisesti, ei kuitenkaan parhaalla showlla. Hevonen väläytteli upeaa raviaan silloin tällöin, mutta poseerauksessa se jotenkin lässähti ja sai tyypistä ja päästä & kaulasta tosi huonosti pisteitä. Pisteet olivat kuitenkin oikeutetut, sillä hevonen ei näyttänyt puhdittomana juuri miltään. Hyvänä päivänä Walu olisi saattanut pestä koko sakin, mutta nyt oli tyytyminen viidenteen sijaan ja 261 pisteeseen. Luokan voitti FS Marakesch pisteillä 266.

Championkisaan pääsivät joka luokan voittaja ja toiseksi tullut, joten näimme siis kisassa kuusi nuorta oria. Näistä parhaaksi valittiin ilman erimielisyyksiä yksivuotias Aragon OS (WH Justice - Al Shanina). Silver Championin tittelin nappasi myös yksivuotias DMG Nazik (Psytadel - Aazurra), kun Bronze Championiksi valittiin kaksivuotias BB Escondhio (Amalfi - FA Jada).

Niin oli lauantain osalta näyttely saatu päätökseen ja meidän oli aika valmistella hevoset iltaa varten. Sovimme Lonen kanssa, että minä menen yhdessä äitin ja Topin kanssa syömään, kun taas Lone menisi Borsalinan omistajan, Linen, sekä Walun omistajien, Gitten ja Keldin kanssa syömään. Kävimme siis ensin Tuijan ja Topin hotellilla jossa he vaihtoivat vaatteet ja ajoimme sitten minun ja Lonen hotellille, jonne päätimme myös epäonneksemme jäädä syömään. Jouduimme odottamaan ruokaa yli tunnin. Sen paremmin ei mennyt Lonella ja kumppaneilla jotka myöskin söivät hotellin ravintolassa. Heidän odotusaikansa oli puolitoista tuntia ja Lone ei ennättänyt saada edes tilaamaansa jälkiruokaa, ennen kuin ravintola jo suljettiin. Varsinaista palvelua, ja pah!

Ärtynein mielin panimme maata ja sunnuntaina kirjauduimme tyytyväisinä ulos hotellista ja ajoimme näyttelypaikalle.

Heti karsinansiivouksen jälkeen pesin Espinhon, joka on sekä sotku, että valkoinen, joten tämä toimenpide oli välttämätön. Pelli oli vieläkin kiiltelevän puhdas, oltuaan koko ajan paketoituna loimeen ja sleazyyn. Just Me:n ja Espinhan tyydyimme pesemään märällä sienellä, sen verran puhtoisina kun olivat säilyneet. Borsalinan pelasti pesulta sekä tummanruunikko väri että lentoonlähtevä luonne.

Näyttely alkoi vuotiaiden tammojen luokalla, jossa meillä oli Borsalina. Vuosikkaita tammoja oli paljon ja kärjen taso oli korkea. Voittajaksi selviytyi 272 pisteellä AJ Djamilja (WH Justice - Djasira Princess Psytadel), Borsalinan ollessa yhdestoista, pisteillä 253.

Kaksivuotiaissa meidän hevosistamme esiintyi Espinha, joka on mukanamme myös olleen Espinhon tytär. Espinha teki hyvän shown ja sijoittui neljänneksi hyvillä pisteillä 262, luokan voiton mennessä hevoselle nimeltä Atheena (Kubinec - Estania El Shaklan) pistein 269. Niille jotka eivät ymmärrä pistemääriä, kerrottakoon, että normaalin skaalan mukaiset pisteet saatte, kun jaatte tulokset kolmella.

Kolmivuotiaita tyttöjä meillä ei ollut, mutta VIP-pöydässä olonsa kotoisaksi tehnyt Tuija kertoi taas että voittajaksi selviytyi Kadira (WH Justice - Karma) pistein 261.

Seuraavaksi vuorossa oli 4-7 -vuotiaat tammat, näiden joukossa Just Me. Just Me:llä on taipumusta hysteriaan, ja valitettavasti hevosella oli tällainen päivä, joten esiintyminen meni plörinäksi. Tamman tyyppi ja kaunis pää ja kaula kuitenkin tienasivat hyviä pisteitä ja sijoitus oli lopulta neljäs, pistein 262, kun luokan voittaja Aishaa (AS Natsir Apal - Bint Sanadiva) tienasi niitä 274.

Yli seitsemänvuotiaissa tammoissa voittajaksi tiensä raivasi Ellissara (Laheeb - Ekscella) pisteillä 277.

Tämän jälkeen vuorossa oli lounastauko. VIP-puolelle oli järjestetty seisova pöytä, minne menimmekin Lonen ja Katrien Vandycken kanssa nälkäisinä kuin sudet. Ruoan omaperäisyys (tai hollantilaisperinteikkyys, mene ja tiedä) kuitenkin sai meidät hillitsemään haarukkamme ja ateria jäi varsin laihaksi. Natusteltuani ruokani, lähdinkin heti tallille puunaamaan Pelliä valmiiksi. Varsaluokkien loputtua äiti liittyi seuraani ja osoitti jo tuttuja hermostuneisuuden merkkejä. "Tämä on sitten viimeinen kerta" ja "se jää kuitenkin viimeiseksi" on jo jokaisessa Pellin ulkomaannäyttelyssä niin moneen kertaan kuultuja, etten enää edes välitä niistä, komentelin äitiä vain antamaan milloin highlighteriä ja milloin finish touchia.

Lopulta meitä, siis kaikkia 4-6 -vuotiaita oreja kutsuttiin keräilykehään. Silmäilin nopeaan kaikki kilpakumppanit läpi, ja yhtä lukuunottamatta ne olivat kaikki suunnilleen samantasoisia, joten tulokset saattaisivat olla ihan mitä vain.

Esittelyyn saapuessa Lone hätisti meidät sisään ja äiti jännäsi katsomossa. Pelli suorastaan valui kehään ja häntää ei ollut tötteröllä edes nimeksi. Olin todella pettynyt mokomaan koniin, joka kyllä osaa juosta, tänään se vain näytti pitkää naamaa. Esittelyn jälkeen äiti tuli julistamaan "se on viimeinen" -tuomiotaan ja minua otti jo sen verran päähän että annoin Tuijalle luvan mennä pussittamisessa ihan banaaneiksi ja katsotaan, mitä mokomasta Pulla-Pellistä saadaan puserrettua ulos. Itsekin kun aloin jo olla sitä mieltä että vaisun esityksen takia tosiaan jäämme viimeisiksi.

Meidän vuoromme tultua Tuija tosiaan piti lupauksensa ja sai Pellin pörhennettyä siihen malliin, että minua vietiin. Pulla entrasi tosi hienosti, ja piti vireen poseeraukseen asti, jossa se yleensä on aina läsähtänyt. Nyt se kuitenkin vain paransi loppua kohti ja jopa puhisi pienesti.

Riemuksemme saimmekin huomata, että Pelli sijoittui kolmanneksi. Ylpeänä astelimme palkintojenjakoon jossa olimme yhtä hymyä, paitsi syvästi nälkäinen Pelli, joka tutkailikin kiinnostuneena palkintotauluaan ja rusettia, miettien, voisiko ne syödä. Ei voinut, äiti poistui palkintojen kanssa takaisin pöytäänsä ja me Pellin kanssa karsinaan.
Pellin luokan voitti Jhulyuss Ibn Eternity (Eternity Ibn Navarrone-D - Focus Julianna) pisteillä 269, Pellin pisteiden ollessa 259. Toiseksi tullut sai 260 pistettä, eli yhden pisteen enemmän kuin Pelli.

Viimeisenä oli yli kuusivuotiaiden oriiden luokka, jonka meidän Espinhomme voitti pisteillä 271. Lone loukkasi jalkansa verryttelykehässä, ja koska minä olin vielä kehässä Pellin kanssa, hätiin kaivettiin Tom Oben, joka lopulta esitti Espinhon.

Sitten päästiinkin asiaan, eli championkisoihin.

Nuorten tammojen Gold Championin arvon sai AJ Djamilja, hopealle sijoittui Meqbilat Athbah ja pronssiin sai tyytyä Atheena.

Aikuisten tammojen kirkkaimman kruunun nappasi Aishaa, ja hopealle itsensä kiilasi Ellissara, jolloin pronssille jäi Karona.

Orichampionaatin voitti lopulta myös Pellin luokan voittanut Jhulyuss, ohi Espinhon, joka sai Silver Championin tittelin. Pronssille sijoittui vanhojen orien kakkonen, AH Kuda, ja nolosti ainut ilman palkintoa jäänyt oli Pellin luokan kakkonen, joten olin ihan tyytyväinen, ettei meidän tarvinnut osallistua championkisaan, sillä titteliin ei olisi ollut mahdollisuutta.

Best in Showksi valittiin myöhemmin tamma Aishaa ja tämän jälkeen näyttely oli ohi. Edessä oli enää pakkaamista, jäähyväiset äitille ja Topille ja hevosten lastaus. Tämän jälkeen starttasin auton ja ajoimme Lonen kanssa miltei yhtä kyytiä läpi Saksan.

Mukava reissu kaiken kaikkiaan, eikä oltu edes "kuitenkin viimeisiä", mutta saapa nähdä, oliko "tämä sitten vihoviimeinen näyttelymme". Kyllä oli, mikäli Pelliltä kysyttäisiin, se olisi mieluiten kotona, ruokakaukalon ääressä!

Kirjoittaja asuu hevosineen Tanskassa ja työskentelee Lone Hustedille.

Kuvat Topi Kuusinen