Nuoren hevosen koulutus

Monelle ihmiselle nuoren hevosen hankinta on utopistinen ajatus. Mielikuva seinille hyppivästä varsasta saa monet hankkimaan itselleen jo valmiiksi käsitellyn ja kenties satulaan totutetun hevosen. Nuoren hevosen kanssa puuhastelu ei ole kuitenkaan niin vaikeaa kuin miltä se alussa saattaa tuntua. Järjestelmällisyydellä ja äärettömän pitkällä pinnalla voi itsekin saada aikaan aikuisena toimivan ja järkevän hevosen. Avainsanana on johdonmukaisuus. Puhun tässä jutussani arabeista ja keinoista niiden kanssa, mutta totta kai johdonmukaisuus pätee jokaisen hevosen kanssa.

Taluttaminen ja liikenne

Nuoren hevosen kotikäyttäytymisen kanssa on oltava tarkkana. Sen on kuljettava sujuvasti jokapäiväisissä rutiineissa. Tarhaanvienti ja taluttaen kulkeminen ei saa olla riekkumista ja pomppimista, vaan hevosen on alusta asti tiedettävä missä se saa kulkea. Itse talutan hevosia perässäni enkä laske niitä ohitseni. Näin nuori hevonen oppii kaikkein parhaiten olemaan kiirehtimättä. Mikäli eläin yrittää väenvängällä juosta ohitseni, huitaisen taakse katsomatta riimunnarulla. Tällöin hevonen oppii tarkkailemaan taluttajaa ja kunnioittamaan tämän tilaa. Kun nuorikko osaa käyttäytyä riimunnarussa kotipihalla, se todennäköisesti osaa sen myös metsäpoluilla ja tienvarsilla.
Talutus on pohjana onnistuneelle koulutussuhteelle. Jos hevonen ei kunnioita sinua ja luota sinuun talutettaessa, ei se silloin tee sitä ratsastettaessakaan.

Nuori hevonen reagoi tavattoman herkästi kaikkiin ärsykkeisiin. Niitä ei kuitenkaan tulisi viimeiseen asti vältellä vaan totuttaa varsa pikku hiljaa erilaisiin asioihin, ääniin ja liikenteeseen.

Hevonen kannattaa totuttaa liikenteeseenkin maasta käsin. Rakenna hevosen kanssa luottamussuhde, jolloin se voi pelottavissa paikoissa turvautua sinuun. Hevosen kanssa on oltava reilu, mutta määrätietoinen. Liikenne, kuten autot ja polkupyörät kohdataan rauhallisesti. Suurin virhe, minkä voit tehdä auton tullessa vastaan, on lyhentää riimunnarua ja jännittyä itse. Älä tee hevosellesi numeroa siitä, että nyt tapahtuu jotakin hyvin erityistä. Lue hevostasi, jos se alkaa liikehtiä hermostuksissaan, juttele sille rauhallisesti. Pysäytä eläin vain, jos huomaat että sen hermot eivät kestä olla liikkeessä. Hevonen lukee hyvin pitkälle ihmisen reaktioita uudessa ja poikkeavassa tilanteessa, joten sinun tulisi kyetä käyttäytymään niin, että hevonen vakuuttuisi tilanteen vaarattomuudesta.

Ihannetilanteessa liikenne ei aiheuta hevosessa minkäänlaista reaktiota.

Pikku hiljaa pääset rauhallisuudella siihen tulokseen, että hevosesi ei tarvitse enää hakea turvaa ihmisestä, vaan se on oppinut jo tilanteen ja hoitaa sen itse. Rutiini on kaikkein tärkeintä, ei pidä luulla että kun hevonen on kerran nähnyt maantiellä auton tulevan vastaan, eikä se reagoinut siihen, se tekisi aina niin. Toistoa toiston perään. Jokainen kohtaaminen auton kanssa on hevosen mielestä erilainen, kunnes se oppii siihen liittyvän kaavan. Liiku eläimen kanssa siellä, missä tiedät kulkevan autoja kohtuuden rajoissa. Älä kuitenkaan haukkaa liian isoa palaa kerralla ja lähde valtatien penkereille henkiä riskeeraamaan. Sopiva kerta-annos luo aikaan rutiinin. Älä välttele moottorikelkkoja tai tuulipukuisia sauvakävelijöitä, sillä joskus sellainenkin saattaa ilmestyä yhtäkkiä puun takaa. Mitä enemmän hevonen näkee, sitä enemmän se näkemäänsä tottuu. Kaikkein hauskin epätavalliseen kohtaamiseen liittyvä juttu sattui minulle keväällä 2004, kun olin juuri saanut nuoren ratsuni tottumaan lumiketjullisiin traktoreihin. Kerran sitten sellainen tulikin vastaan kapealla tiellä ja nuori hevoseni ohitti sen hienosti. Se oli hyvin polleana, sillä se tiesi tehneensä hyvin. Heti traktorin perässä tuli kuitenkin nainen, joka talutti pientä chihuahuaa, jolla oli haalari päällä. Ratsuni kiipesi melkein puuhun ja tuijotti kauhuissaan haalarirottaa. Hevonen ei siis pelännyt traktoria, joka loogisesti ajatellen olisi ollut pelottavampi, sillä se oli jo tottunut traktoreihin. Haalarikoiraa se taas ei ollut ikinä ennen nähnyt ja siksi se heti asetti kyseenalaiseksi, voiko sellaisen ohittaa vaarattomasti?

Vaikka hevonen osaa ottaa liikenteen, vieraat maisemat ja kotitallilta lähtemisen talutettuna rennosti, se ei välttämättä tee sitä ratsastettuna. Silloin ihminen, johtaja, ei ole sen vieressä turvaa antamassa ja vähänkin epävarmempi hevonen kokee jäävänsä itse vastuuseen pakopäätöksistä.
Nyt ratsastajan rentous on entistäkin tärkeämpää, sillä hevonen tuntee selässään pienimmänkin kireyden ja jännityksen. Älä koskaan aseta hevosta sellaiseen paikkaan, mistä sen on liian vaikea selviytyä. Se ei ole reilua eläintä kohtaan. Täysperävaunullinen rekka aiheuttaa pakoeläimessä tyystin erilaisen vaaran tunteen kuin pieni henkilöauto. Etene askel askeleelta ja aina vain rauhallisena. Älä lähde etenkään nuoren hevosen kanssa minnekään, jos sinulla on jo valmiiksi huono päivä.

Satulointi ja suitsitus

Nuori arabihevonen joutuu melkein poikkeuksetta Suomen sääoloissa loimitetuksi ensimmäisenä talvenaan. Loimenlaitto on aina alussa pelottavaa, varsinkin jos sen tieten tahtoen tekee hevoselle sellaiseksi. Loimea ei koskaan kannata yrittää laittaa jännittyneen hevosen päälle viskaamalla. Parasta olisi odottaa hetkeä jolloin hevonen on karsinassaan rauhallisena ja sen huomio on kiinnittynyt osin johonkin muuhun, esimerkiksi syömiseen.
Tee eläin tietoiseksi että olet sen kanssa samassa karsinassa, mutta älä hysterisoi sitä isolla ja lepattavalla loimella. Varmistat vain että se ei ylläty. Laita loimi kasaan niin, että sen saa pantua hevosen kaulalle. Kun eläin on antanut laittaa loimen säkänsä päälle, juttele hevoselle rauhallisesti, silittele ja kiertele sitä. Vähä vähältä vedä loimea hevosen selkään koko pituudelle. Kiinnitä soljet varmoin ottein äläkä anna hevosen aistia epävarmuutta itsestäsi, koska silloin hevonenkin muuttuu epävarmaksi. Älä poista loimea nopeasti nykäisten vaan kääri se rauhallisesti kasaan ja vedä se pois takamuksen tai satulansijan kohdalta.
Hevoset oppivat loimitukseen melko nopeasti ja pian voit jo ronskistaa elkeitäsi, eli voit antaa loimen kahahdella ja solkien kilistä. Pelottavinta hevoselle on loimen selkäänlaiton hetki, mutta kun loimi on jo selässä, hevonen harvoin kokee enää uhkaavaksi loimen levittämisen ja asettelun.

Kun hevonen on tottunut loimeen, sillä harvoin on enää ongelmia satulan selkään laitossa. Tässäkin puuhassa toisto on poikaa. Kun hevonen on täysin rentona satula selässään, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vyön kiristämiseen. Vyö on uusi ja epämiellyttävä asia ja hevonen saattaa protestoida sitä vastaan. Tärkeää on että vyötä ei koskaan vedetä yhdellä kertaa tiukalle vaan se kiristetään hiljalleen. Kun hevosen antaa kävellä vähän aikaa, se rentoutuu ja satulavyötä on taas helpompi kiristää pykälän tai parin verran.

Selkäytyminen

Ratsastaja on nuorelle hevoselle aina melkoisen kova paikka. Ihminen, jonka se on aina tottunut olevan edellä ja vieressä, vaihtuukin yllättäen pelkkään ääneen ja painoon selässä. Ratsastajaan totutettaessa voi käyttää avustajaa, mutta vain jos tiedät hänen olevan ehdottoman rauhallinen. Tilanne kannattaa pojustaa hevoselle helpoksi ja rennoksi. Valitse sellainen ajankohta jolloin häiriötekijöitä ei ole. Nuoren selkään kannattaa aina nousta korokkeelta, ettei selkäännousija jäisi roikkumaan hevosen kyljelle maan ja taivaan väliin.

Hevosen selkään voi nousta heti istumaan, tai jos itse kokee sen liian pelottavaksi, sitten mahalleen.
Hevosen annetaan tottua ratsastajan painoon ensin paikoillaan. Hevosen tulee oppia kantamaan paino selässään rauhallisena ja jännittymättä. Kun hevosen selkään on päästy, ei ole tarvetta lähteä heti liikkeelle. Anna hevosen tottua ratsastajan painoon ja useampaan selkäännousuun ja laskeutumiseen ennen kuin lähdette liikkeelle. Liikkeelle lähdetään rauhallisesti, ratsastaja ei saa jännittää yhtään ja taluttaja ei saa reagoida hevoseen mitenkään eri tavalla kuin normaalistikaan talutettaessa. Tällöin hevonen pääsee jo oppimaansa rutiiniin ja se saa sen tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Taluttaja vaihtuu myöhemmin opastajaksi, joka on joko ihminen tai sitten toinen, kokeneempi hevonen. Toisen hevosen perässä kulkiessa nuoren on helppo opetella kuolainten aiheuttama paine, sekä mitä mikäkin apu tarkoittaa. Ratsastajan on annettava esimerkiksi hevosen kääntyessä täsmälliset avut, jolloin hevonen oppii yhdistämään ne liikkeeseen ja lopulta kääntyy pelkillä avuilla vaikka edelläkulkija ei kääntyisikään.

Näin pikkuhiljaa etenemällä nuoresta ja kouluttamattomasta villikosta tulee ajan myötä luotettava ja mukava ratsu. Hevosen hermostunut käytös viestittää aina sitä, että jokin on pielessä tai koulutuksessa on harpottu liian pitkin askelin. Silloin otetaan takapakkia ja etsitään sellainen kohta, jossa hevonen on täysin rento. Arabihevonen on viisas, herkkä ja oppivainen eläin ja miltei kaikki kommunikaatio-ongelmat ihmisen ja hevosen välillä tulevat siitä, että arabi ylitulkitsee ihmisen eleitä ja komentoja. Kovia otteita tulee erityisesti välttää toimiessaan arabin kanssa, sillä niistä se useimmiten menee pois tolaltaan. Huolehdi siitä että annat eläimelle itsestäsi sellaisen vaikutelman, että tiedät kaiken ja hallitset täysin kaikki tilanteet, mohon hevonen kanssasi joutuu. Hevonen, joka sellaisen vaikutelman saa, luottaa koko henkensä ihmisen käsiin ja pystyy ylieläimellisiin tekoihin, koska sen ei tarvitse huolehtia mistään pelottavasta ja vaarallisesta.
Se jättää ne sinun huolehdittavaksesi.

Minttu Pihl