Lähdemme näyttelyyn

Suomalainen arabihevosnäyttelykulttuuri on vielä lähinnä lapsenkengissään. Näyttelyyn lähdetään katselemaan maailman menoa oman kultamussukan kanssa ja tärkeintä ei ole se menestys ja hampaat irvessä kilpaileminen, vaan että hevonen saa kokemusta ulkomaailmastakin. Näyttelyssä on vuosien varrella nähty talvikarvaisia, likaisia ja kaikin tavoin valmistelemattomia hevosia. Eläinten siisteyteen ja ulkonäköön ei ole useinkaan panostettu riittävästi ja sillä tavoin tuotu esille niiden parhaita puolia.

KEVÄT

Mitä vien näyttelyyn, kannattaako?

Ensinnäkin, vaikka olisit kuinka näyttelykärpäsen purema, kannattaa katsoa mitä tuo näytille ja mitä ei. Onko viisasta tuoda kylkiluitaan vilkutteleva laiheliini, tai se ikävimmässä kehitysvaiheessaan oleva vuotias ruppana arvosteltavaksi? Hevonen arvostellaan aina senhetkisen kunnon ja ulkonäön perusteella. Suomen olosuhteissa tuskin kukaan pelkkiä näyttelyitä varten hevosiaan pitää, mutta silti kannattaa panostaa jo hyvissä ajoin (muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen ennen näyttelyä) hevosen fyysiseen kuntoon, jotta se esiintyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa näyttelypäivänä. Yleensä useimmat hevoset ovat kesäisin yötäpäivää laitumella. Näyttelyn ollessa loppukesällä, moni ehtii kasvattaa jo koleampia öitä varten pitempää karvaa. Etenkin nuoret hevoset tuppaavat olemaan pelkällä laidunruoholla aika ohuessa kunnossa. Olisikin viisasta ottaa hevonen ainakin kuukautta ennen näyttelyä yöksi sisään ja varsinkin nuorten hevosten ruokintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Mitään erityisen voimakasta lihotuskuuria ei kannata mahdollisten kasvuhäiriöiden vuoksi aloittaa, mutta silti on hyvä huolehtia, että hevonen ei pääse ainakaan laihtumaan.

KESÄ

Miten näyttelyhevoseni käyttäytyy, miten sen pitäisi käyttäytyä?

Jos olet sitä mieltä että hevosesi on tai tulee olemaan fyysisesti hyvässä kunnossa näyttelyssä, kannattaa miettiä näyttelykäyttäytymistä. Voi olla että hevonen käyttäytyy ja esiintyy kotioloissa paremmin kuin vieraassa paikassa. Olisiko silti mitenkään mahdollista harjoitella niitä show-elkeitä etukäteen? Kyllä olisi, siksi isossa maailmassa käytetäänkin ammattitreenareita. Arabinäyttely on kaikin puolin show, joten esiintyminen on kaikki kaikessa, must ja pop! Pois kaikki jäykkyys ja lennokkuutta kehiin!

Katsot hevostasi ja mitä näet? Heinää mutustelevan, pystyynkuolleen lusmuilijan? Tällöin otetaan järeät aseet käyttöön. Hevosta on syytä hieman ”pörhöttää”. Laiskinkin tammanrötkäle saa mukavasti säpäkkyyttä, kun pyydät jotakuta ravistelemaan lähistöllä muovipussia, tai kivillä/kuivilla herneillä täytettyä muovipulloa. Eläintä ei kuitenkaan kannata turruttaa tähän, vaan on yritettävä löytää se oma pörhötyskeino, jota ei sitten käytetä enää ennen näyttelyä. Toiset ”pitävät” muovipusseista, toiset taas lämpiävät jänisräikän piristävälle äänelle. Myös muutaman päivän tauko ratsastuksessa ja vaikkapa kauran lisääminen tuo kummasti energiaa näyttelypäivän esiintymiseen.
Entäpä jos hevosesi jo valmiiksi ottaa kierroksia vieraista paikoista, hevosista, tai vaikka itse esiintymisestäkin? Silloin huolehditaan, että villikko pysyy käsissä niin kehässä kuin tallialueellakin. Kannattaa myös miettiä, pitääkö tällaista hevosta pommittaa levolla tai ylimääräisellä väkirehulla ennen näyttelyä.

Kumpaa tahansa luonnetyyppiä hevosesi onkaan, laiskimus tai raketti, ei pidä unohtaa sitä tärkeintä; esiintymistä. Käynti, ravi ja rakenteen arvostelu tapahtuu hihnassa.
Hevosen ei tarvitse esittää sitä kaikkein lonksuvinta metsäkäyntiään, mutta olisi parempi, mikäli se kulkisi neljällä jalalla edes suurimman osan aikaa.

Eniten esittäjä voi vaikuttaa rakenteen arvosteluun silloin, kun hevosta seisotetaan paikallaan. Mitä piirteitä voi esittäessään korostaa, mitä ehkä voisi peitellä. Seisontaharjoituksia olisi hyvä tehdä ainakin kerran kaksi viikossa pitkin kesää, riippuen siitä, miten nopeasti juuri oma hevonen tuppaa kyllästymään.
Optimaalinen asento on etujalat tasan ja vasen takajalka taaempana. Kannattaa katsoa, miten hevonen luonnollisesti itse asettuisi ja onko se hyvä asento vai ei. Jalkojen asentoa voi korjailla, mutta kannattaa muistaa että jos hevosta peruutetaan oikeaan asentoon, sen takajalat tuppaavat usein jäämään lintalleen. Käynnistä pysäyttäminen on kaikkein paras tapa, jos hevonen itse asettuu hyvin, eli ei seiso jalat alla tms. Pysäytyksiä kannattaa harjoitella ihan vaikka maastolenkeillä kävellen.
Kun hevonen on pysäytetty oikeaan asentoon, sen tulee myös pysyä paikoillaan. Kun hevonen pysyy sijoillaan, voidaan aloittaa vaativimman osuuden, eli venyttämisen harjoitteleminen. Ison maailman shownäyttelyissä näkee mitä hienoimpia käärmekauloja ja sironiskoja. Niihin on kuitenkin turha muutamassa viikossa pyrkiä. Seiso hevosesi edessä ja nosta raippakättäsi sen eteen. Aina kun hevonen hiukankaan kurkottaa kaulaansa kättäsi kohti, palkitse joko äänellä tai makupalalla. Muista kuitenkin ettet palkitse eteenpäin hiipivää hevosta, ainoastaan kaulanvenytyksen.

Raipan päähän voi virittää siistin muovisuikaleista tehdyn hapsuttimen, jota kohti hevonen todennäköisesti jännittyneenä kurottelee. Tällöin saadaan ehkä myös hevosen korvat pystyyn, kun epäluuloinen hevonen pörhistelee hapsua kaula kaarella. Muista aina kehua oikeassa kohdassa.

LOPPUKESÄ

Hienosäätöä hevoselle ja esittäjälle.

Nyt kiinnitetään huomiota kosmeettisiin seikkoihin. Viimeistään edellisenä päivänä kannattaa ottaa hevonen sisälle yöksi, ellei ole hennonut sitä öiksi laitumelta aikaisemmin riistää. Yleensä hevosen pesu tapahtuu edellisenä päivänä. Ensikertalaisia kannattaa totuttaa pesuun jo aikaisemmin, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Tai sitten luottaa siihen, että hevonen on tarpeeksi puhdas pesemättäkin. Shampooksi käy mikä tahansa eläinten tai ihmisten pesuaine. Itse olen käyttänyt esimerkiksi jouhien pesuun ihmisten shampoita, sillä ne tuuheuttavat liruimpia jouhia mukavasti ja antavat kauniin kiillon.
Kiinnitä erityistä huomiota valkoisiin merkkeihin, ja jos sukkajalkahevonen viettää yönsä pesun jälkeen turvekarsinassa, suosittelen pinteleitä. Kevyt loimikaan ei ole pahitteeksi, sillä hevoset tuppaavat aina näyttelyä edeltävänä yönä hakeutumaan siihen karsinan ainoaan pissaläikkään.

Hevosen klippaus on yleensä suoritettava värillisillä hveosilla kolmea viikkoa ja kimoilla viikkoa ennen näyttelyä, ellei ole ihan mestariklippaaja. Suomessa hevosia klipataan harvoin, mutta joihinkin karvoihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Korvasta ulostulevat karvat saa ja pitäisikin leikata, mikäli niitä on häiritsevän paljon. Myös leuan alla kasvavat partahaivenet on suositeltavaa ajella pois. Vuohistupsut leikataan pois ja mikäli mahdollista, jälki viimeistellään tasaiseksi klipperillää. Mihinkään tuntokarvoihin ei saa puuttua, se on ehdottomasti kiellettyä!

Esittäjän asun on oltava siisti ja korrekti, ei farkkuja tai verkkareita! Hyvät, juostavat kengät ja suorat mustat housut, sekä vaikkapa valkoinen kauluspaita ovat tyylikäs ja oikein sopiva valinta. Jos joutuu esittämään monta hevosta, valkoinen paita ei ehkä ole paras valinta. Meikkiturvat kun usein sattuvat puolihuolimattomasti osumaan hihaan, rinnuksiin tai selkään ja jättää muistoksi ihanan tahran.

MEIKIT KETJUT JA VYÖT

Arabihevosille on omat näyttelyriimunsa, kolmivuotiaat ja vanhemmat oriit tulee esittää suitsittuina. Arabiriimuja on jos monenmoisia, oma mieltymys ei kuitenkaan aina ole se hevoselle paras vaihtoehto. Pienelle ja sirolle pientä ja siroa, isolle ja jyhkylle isoa ja jyhkyä on mantra, joka kannattaa pitää mielessä.

Pitkäpäiselle hevoselle kannattaa valita paksu ja/tai koristeellinen turpaosa, sillä se ”katkaisee” mukavasti päätä tai leveää ja hieman epäesteettistä läsiä ja näinollen antaa päästä sievemmän ja siromman vaikutelman. Värimieltymykset ovat jokaisen itsensä päätettävissä. Kuitenkin musta, kulta ja hopea ovat aina muodissa.
Riimun asetteleminen onkin toinen ratkaiseva kohta, liian usein näyttelyissä näkee väärin aseteltuja riimuja, jotka antavat hevosen päästä jopa rumemman vaikutelman kuin hevosella todellisuudessa onkaan. Perussääntönä on, että riimun turpaosa alkaa kaksi sormenleveyttä terävästä poskiluusta alaspäin. Pitkäpäisemmillä hevosilla sormenleveyksiä voi olla kolmekin, mutta tuskin koskaan neljää. Nyrkkisääntönä on, että turvan kärkeen ei KOSKAAN saa olla lyhyempi matka kuin poskiluuhun.
Myös suitsituilla hevosilla on mahdollisuus turpahihnaan, mikäli tavalliseen riimuun kiinnitetään kuolain adapterilla. Tämä parantaa esteettistä vaikutelmaa nimenomaan suorempipäisillä ja isomerkkisillä oreilla, jotka tarvitsevat suitsituksen.

Arabihevosilla on luonnostaan musta pigmentti, mutta mitä tummemmat silmänympärykset ovat, sitä isommilta silmät näyttävät.
Tässä astuu kuvaan näyttelyihmisen ystävä suoraan purkista, High Lighter, meikki jota käytetään turpaan ja silmien ympärysihoon. Myös polvet ja kintereet voi rasvata samalla meikillä.
Saatavana on sekä mattapintaista hohtoa, että kiiltävääkin.
Ei kuitenkaan tarvitse vaipua epätoivoon, mikäli varustearkusta ei High Lighteria löydykään, sillä tavallinen vaseliini tai tummeli käyvät yhtä hyvin.
Mitä tahansa glitteriä ei hevoseen kuitenkaan saa laittaa. Kiellettyjä aineita ovat kaikki hevosen nahan tai karvan alkuperäistä väriä muuttavat aineet, värilliset kaviolakat, sekä kulta- ja hopeaglitterit. Suomen arabihevosnäyttelyissä noudatetaan ECAHOn sääntöjä, joissa mainitaan kaikki kielletyt aineet. Sääntöihin voi tutustua arabihevosyhdistyksen kotisivuilla osoitteessa www.sahy.fi.

Meikkaamisen suosittelen tapahtuvaksi noin kymmenen, viisitoista minuuttia ennen luokan alkua. Huomioi, että jos itse meikkaat hevosesi, sinun kannattaa sen jälkeen pestä kätesi. Meikki kun on todella liukasta. Älä myöskään päästä eläintä möyrimään turpansa kanssa puruun, turpeeseen tai hiekkaan, sillä tahmeaan meikkiin tarttuu helposti kaikki töhkä.

TURPIIN VAAN JA ONNEA!

Sinulla on numerolappu selässäsi, hevonen ja raippa käsissäsi. Olet tutustunut näyttelysääntöihin. Kuuntelet ring masteria ja toimit hänen ohjeidensä mukaisesti. Olet tehnyt kaikkesi hevosesi näyttelymenestyksen eteen. Älä stressaa. Menet kehään ja hoidat homman kotiin. Tuomarit eivät syö sinua tai hevostasikaan elävältä, vaan arvostelevat hevosen senhetkisen olotilan ja esiintymisen perusteella. Huolehdi että hevosesi esiintyy edukseen ja edes hitusen muistuttaa sitä mikä se on parhaimmillaan. Saat kuulla pisteet heti arvostelun jälkeen ja sijoituksen luokan loputtua. Kun olet tehnyt kaikkesi, voin melkein taata, että silloin olet tyytyväisempi sinun ja hevosesi suoritukseen, mikä tahansa sijoitus tulee olemaankaan. Näyttelyissä on tarkoitus pitää hauskaa. Hyvin laitettu hevosesi erottuu varmasti edukseen, sillä liikaa ei ole suomessa nähty viimeisteltyjä ja hyvin esitettyjä hevosia. Ole ylpeä saavutuksestasi ja ala jo viimeistään huhtikuussa valmistella seuraavan vuoden näyttelyprojektiasi!

Minttu Pihl